sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Ihana lokakuu

Rakastan syksyä. Kirpeitä aamuja, pudonneiden lehtien kahinaa, kohmeisia sormia. Jopa vasten kasvoja putoava sade on raadollisen lempeä. Silti lokakuu on kuukausista se, joka saa minut käpertymään sohvannurkkaan ja odottamaan energisempiä aikoja. Kovin äkisti laskeutuva pimeys tekee aamuista tahmeita, ajatuksista hitaita ja illoista kovin, noh, täysin saamattomia.





 
Olen oppinut ottamaan syksyisin aikaa, antamaan itselleni armoa. Hoitamaan arjen ja tekemään päälle vain sen, mitä ihan oikeasti jaksan. On täysin sallittua istuskella lämpiävän uunin edessä liekkeihin tuijotellen, jättää kuulumiset kirjoittamatta ja vain hengitellä. Kirjata pään sisäisiin kansioihin sisustushaaveita, sytytellä kynttilöitä, tutkiskella lankavarastoja ja kilistellä puikoilla tahtia ilman varsinaista päämäärää.

Koska tiesin tämän hetken saapuvan jälleen kerran, olen kerryttänyt kirpputoreilta sievoisen pinkan kirjoja. Rikosdekkareita, omaelämänkertoja ja hitusen historiallista hömppää. Viritellyt kirkasvalokatkaisimen yleisvalosta korkeammille leveleille, kaivanut jemmoista kaikki viltit ja taljat, täydentänyt polttopuuvaraston. Syönyt kotiseutuikävään äidin tuomaa lakkahilloa suoraan purkista ja keittänyt litroittain teetä.





Kun syksy putoaa sieluun, sen täytyy antaa sulaa. 
Ja varata yksi pieni viikonloppuloma ihan vain itseä varten.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Reilua käsityötä. Pari sanaa vastuusta ja vastuullisuudesta. (Yhteistyössä Sukhimattojen kanssa.)

Suhtaudun sisustustekstiileihin - niiden sidoksiin, materiaaleihin ja väreihin - melkeinpä intohimoisesti. Laadun lisäksi peräänkuulutan vastuuta niin ostamisessa, omistamisessa kuin valmistuksessakin. Vastuullinen sisustaminen on reilujen hankintojen lisäksi myös kestävää omistamista. Laadukkaisiin, ajattomiin ja aikaa kestäviin materiaaleihin panostamista, kertakäyttökulttuurin vastustamista ja tarpeentullen myös vastuullista kierrättämistä.

Sukhimatot/@lilalivblog

Kun mainitsen ammattini, keskustelu kääntyy usein suuntaan, jossa arvotetaan kotimaista ja ulkomaista tuotantoa, huolestutaan ammattitaidon katoamista ja korostetaan kaupallista koneistoa. Enemmän kuin numeroista, minusta näissä otsikoissa on pohjimmiltaan kyse vastuista. Siitä, miten kukin valmistaja tahtoo vastuitaan kantaa ja kuinka läpinäkyvästi on valmis tarinansa kertomaan. Ja ennen kaikkea siitä, kuinka paljon yksittäinen kuluttaja on tästä kaikesta omilla valinnoillaan valmis kantamaan.

Niin paljon kuin kotimaista tuotantoa arvostankin ja sen eteen olen valmis tekemään töitä, tunnen suunnatonta vertaisylpeyttä käsityöstä, joka tehdään maailman köyhimmissä kolkissa tavalla, jolla käsityöläinenkin saa ansaitsemansa arvostuksen ja korvauksen. Mahdollisuuden sellaisessa maailmassa, jossa mahdollisuuksia ei suuremmin jaeta. Maailmassa, jossa koulutus, inhimilliset työolot, reilu palkka ja naisen tasavertainen asema eivät ole itsestäänselvyys.


Sukhi on nepalia ja se käännetään suomeksi sanalla "onnellinen". Sanaan ja yritykseen Sukhi kiteytyy paljon asioita, joita arvostan: laadukkaita materiaaleja, perinteistä käsityötaitoa, eettisyyttä, koulutusta ja inhimillisyyttä. Sukhimatot kudotaan ja solmitaan sellaisella ammattitaidolla ja työntekijän arvostuksella, josta meillä kotimaassakin voisi ottaa hieman mallia. Vai kuinka monen työnantajan olet nähnyt nimeävän tuotteensa niiden työntekijöiden mukaan, jotka ovat olleet mukana tuotteiden kehitystyössä?

Jokaisen Sukhimaton tarina saa alkunsa vasta tilauksesta. Ilman turhia välikäsiä, varastoja, liiketiloja tai välittäjiä; sinun tarpeesi huomioiden. Samalla periaatteella se saapuu myös asiakkaalle, suoraan matontekijän viimeistelemänä ja tekijän itsensä nimellä varustettuna.

Tämä kaikki on juuri sellaista vastuunkantoa, mikä tekee minut onnelliseksi. Vastuuta, jolla on hymyilevät kasvot. Niin työnantajan kuin työntekijänkin.



"Reilua käsityötä. Pari sanaa vastuusta ja vastuullisuudesta." on toteutettu yhteistyössä Sukhimattojen kanssa. Kaikki kuvat Sukhimattojen kotisivuilta ja blogista.

Lisää Sukhimattojen reilusta työstä ja ihanista matoista:

K O T I S I V U I L T A

I N S T A G R A M I S T A 

Aina niin aurinkoisen Sukhimattojen perustajan Nasia Burnetin löydät täältä.








maanantai 2. lokakuuta 2017

Viikonloppuja. Ja V I I K O N L O P P U J A.

On viikonloppuja, jolloin saa valtavasti aikaan. Hyörii ja pyörii ensin luutun ja sitten kameran kanssa ympäri kotia intoa tihkuen. Ja sitten on niitä viikonloppuja, kun ei tee mieli avata somea oikeastaan lainkaan, saati sitten siivota. Kun tekee ainoastaan mieli hengittää sisään, nukkua puolillepäivin, hengailla hetki itsekseen ja maata ilta sohvalla perhe kainalossa. Siivoamattakin jäi, mihin mieskin totesi virnistellen: "Huomaatko, ei se maailma kaatunut, vaikket siivonnutkaan."

Ei kaatunut. Mutta sydän nauroi, mukavan laiskasti, matalasti myhäillen. Kirppistellessä, kahvitellessa, hitaasti kokkaillessa ja pihaa haravoidessa.


(Kaikki löydöt taljaa ja erikoisempaa mustaa Arabian kukkaruukkua lukuunottamatta 1,20-3,50€. Lisäksi hirmuinen kasa syksyisiä neuleita ja mekkoja.)


 
 
 


 


 

On viikonloppuja. Ja V I I K O N L O P P U J A. Varsinkin nuo jälkimmäiset tulevat joskus kovin tarpeeseen.

Ihanaa lokakuu.

-Susanna

maanantai 25. syyskuuta 2017

Viikon kirppislöytö: Artek 80B

Olen useasti kirjoittanut kirppislöytöjeni yhteyteen lauseen "kauan etsimäni". Ja aion kirjoittaa sen myös nyt sillä erotuksella, että alan itsekin olla hieman äimänä täsmälöydöistäni. Viikko takaperin sattui nimittäin jotain niin uskomatonta, että on täytynyt kirppistuuriaan ihmetellä ääneen.

Sisustuslistani seuraavassa kohdassa luki isoin kirjaimin TYÖPISTE. Töitä meillä ei kotona varsinaisesti tehdä, mutta puolisoni pelaa liki päivittäin -ja täytyy myöntää, että itsekin nautin enemmän pöytäkoneen näytön tuijottamisesta kuin läppärillä surffailusta. Koska meillä ei ainakaan toistaiseksi ole koneelle valitettavasti muuta sijoituspaikkaa kuin olohuone, päätin, että tietokoneen rumiluksesta huolimatta työpisteestä muodostuu vielä klassisen tyylikäs ja toimiva nurkkaus. Joten kyllä, meillä tulee olemaan norsu olohuoneessa eikä mies sen kanssa vaatehuoneessa (jota meillä ei kyllä edes ole) ☺

Haaveilin Artekin valkoisesta pöydästä, mutta katselin edullisempia työpöytiä, koska käytettyjenkin Artekin pöytien hinnat huitelevat sadoissa euroissa eikä niitä kovin paljon ulottuvillani liiku.

Mitä minua eräänä sateisena päivänä odottikaan? Artekin pöytä valkoisella laminaatilla. Hintalapussa luki 40€, ja minulla hyppäsi sydän kurkkuun. Paria hentoa naarmua enempää ei pöydässä viaksi luettavaa ollut. Kassalla hinnasta laskettiin vielä -15% alennus, joten pöydälle jäi hintaa vain 34€.  Samaan aikaan teki mieli sekä kiljua ääneen että äimistellä hipihiljaa kirppistuuriaan.


Juuri nyt en edes uskalla ajatella, mitä listallani on seuraavaksi. Olen pitänyt reilun viikon kirppistauonkin. Kirppisonni potkaisi niin lujaa, että vieläkin täytyy hieman tasata hengitystä ennen seuraavia suunnitelmia: tuoli ja hylly pitäisi pöydän kaveriksi vielä löytää. Toistaiseksi kuitenkin fiilistelen vasta kotiin saapunutta pöytää ja mietin työpisteen elementtien asettumista kaikessa rauhassa.




(Jotain tämän suuntaista oli kuitenkin mielessä:)



  Kuva MuuMurun printistä oma.


Aurinkoista syyskuun viimeistä viikkoa!
-Susanna







sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Sinisiä unia -pieni värjäys DIY

Olen rakastanut pellavaisia Annon lakanoitamme niin paljon, että ne ovat käytännössä kiertäneet pesun kautta takaisin käyttöön. Kun niille kävi pienoinen ruostetapaturma ilmeisestikin pyykkipojista, meinasi päästä itku. Itku kääntyi kuitenkin iloksi, kun tajusin saavani vihdoin kaipaamani tummansiniset lakanat, joita en ollut onnistunut tuplatäkkiin löytämään. Ja ihanat niistä kyllä tuli!





Värjäsin lakanat Nitorin pesukoneväreillä. Värjäyksen tein kahdessa vaiheessa: ensin kuvan tummansinisellä ja toisen kiekan mustalla (myös kaksi pakkausta). Näin pääsin ihanan tummaan lopputulokseen, joka auringonvalossa näyttäytyy kuitenkin kirkkaana tummansinisenä. Hintaa värjäykselle tuli noin 12€. Tässä sitä sitten kovasti tuumailen, että mitähän sitä seuraavaksi värjäilisi. Niin ihanan helppo ja edullinen tapa uudistaa vanhoja tekstiilejä!