tiistai 15. elokuuta 2017

Keittiön modernimpi ilme.

Keittiössämme ehdottomasti parasta on uuden ja vanhan kombinaatio: kotiliesi ja rosteriset kodinkoneet rintarinnan, alkuperäiset lankkulattiat ja kirsikkatapetit. Haastetta sisustamiseen kuitenkin luo paitsi huoneen pitkulainen muoto, mutta myös sen maalaisromanttishenkisyys (jos se edes on sana). 

Keittiö on kotimme ainoa huone, jossa on puolipaneelit ja vaaleanpuna-sävyinen tapetti. Ilta-auringon aikaan koko keittiö hehkuu vaaleanpunassa autotallin punaisen katon taittaessa sävynsä päätyseinään. Peiliovet puisilla vetimillä olivat tähän siirappiin piste iin päälle.

Keittiö sai viikonloppuna hieman modernimman ilmeen edellisessä postauksessa esittelemilläni lankavetimillä ja Ikeasta haetuilla Hyllis-metallihyllyillä. Makuuhuoneessa majaillut vanha peili muutti keittiöön maustehyllykön tilalle, ja käsinsolmittu matto väistyi House Doctorin Inkan tieltä.
















Aamuisin ilmassa on tuoksunut jo syksy. Korjasin lipstikkaa kuivumaan ja varasin Hylliksen alahyllyt polttopuiden säilömiseen. Syksy mielessä pitäisikin vielä miettiä, josko keittiöön kuitenkin ripustaisi vielä verhot ja levittäisi lattialle ison, lämpöisen villamaton...



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Löytöjä keittiöön

Keittiö on kautta linjan ollut aina lempipaikkani, vaikka tunnustettakoon, ettei enää niinkään hellan ääressä. Meillä siis kokkaa nykyään mies, joka siitä minua enemmän nauttii. Keittiö on aina kuitenkin edustanut minulle paikkaa, jossa olla hetki yksin ja kuunnella ajatuksiaan. Juoda hiljaisuudessa kuppi kahvia tai käyttää meditatiivinen tunti tasoja siivoten ja hyllyjä asetellen. Keittiö on myöskin ollut meillä paikka, jossa kirppislöytöni ovat reilusti ja runsaasti esillä.

Enemmän kuin mitään rakastan kauniita astioita, mutta yritän pitäytyä vain käytännöllisissä ja todella käyttöön päätyvissä kulhoissa, kipoissa ja juomalaseissa. Niissä, joita lapsetkin saavat käyttää. Viimeiset puolitoista vuotta olen kerännyt mustavalkoisten astioiden rinnalle satunnaisen epäsäännöllisesti Ulla Procopèn Arabialle suunnittelemaa, aikanaan Suomen rummimmaksikin astiastoksi tituleerattua, Ruskaa.






Ruskan upeat värisävyt, samettinen pinta ja käsintehdyn keramiikan lasitteen elävyys ovat lumonneet minut täysin. Siksi olen ilolla seurannut Instagramin ja sisutuslehtien kautta, kuinka Ruska on vihdoin saamassa statusta ja arvostusta, joka sille mielestäni kuuluu. Monelle 60-70-luvun lapselle Ruska on kauhistus, päällimmäinen mielikuva siitä tuntuu olevan kirskuvat aterimet. Ensimmäisen viikon jälkeen meillä kuitenkin opittiin syömään näistä lasitusta vinguttamatta, joten enää en voi fiilikseen samaistua.

Ruokalautasten lisäksi harvemmin liikkuvia osasia ovat murokulhot, jotka löysin lopulta heinäkuun puolelta lahtelaiselta kirppikseltä. Hintaa näillä oli enemmän kuin mistään olen tähän mennessä maksanut, 7€/kpl. Netin syövereissä hinnat ovat kuitenkin harvinaisemmille osille kovemmat, joten pidän hintaa kohtuullisena. Ja kun ne kerran tulivat vastaan, pakkohan kulhot oli ostaa!




Tässä kodissa keittiö on toistaiseksi ollut paikka, jota olen sisustanut ehdottomasti vähiten. Muuton yhteydessä nostin tavarat kaappeihin, ja siinäpä se! Asiaan on kuitenkin tulossa muutos ja ajatukset keittiön sisustamisesta omannäköiseksi sikiävät hiljalleen. Ensimmäisenä vaihtuvat kuitenkin maalaisromanttisuuteen taittuvat vetimet: löysin laatikollisen oikeankokoisia lankavetimiä ruuveineen varsin asialliseen 20€ hintaan nettikirppikseltä!







maanantai 7. elokuuta 2017

Nefriittiä ja raitoja lastenhuoneessa.

Koska nainen on planeetan ainoa sukupuoli, joka voi muuttaa mielensä hetkessä, pidätän siihen jatkossakin oikeuden. Myin nimittäin autenttisen Stockholm Randimme pois muuton jälkimainingeissa ja kiikutin uudemman tuotannon maton pari kuukautta tämän jälkeen kirppikseltä kotiin. Matto on vain kertakaikkiaan klassikko. Ja lastenhuoneen uudet värit huusivat sitä (tai no sopivaa mattoa ylipäänsä ja tämä tuli vastaan).


Mitä äidit tekevät jäätyään yksin kotiin neljäksi päiväksi? Tämä äiti yleensä kittaa seiniä, maalaa, suursiivoaa, luuhaa kirppiksillä tai kertakaikkiaan ei tee mitään. Kutsun tätä kaikkea laatuajaksi. Tällä erää näin tilaisuuteni maalaamiseen tulleen: Ikean Ivar kaapit olivat kooltaan täydelliset lastenhuoneen säilytystarpeisiin, mutta muuton yhteydessä niitä ei kertakaikkiaan ollut aikaa maalata eikä se lasten kotona ollessa onnistunut muuton jälkeenkään. Kaapit itsessään olivat kauniit, mutta riitelivät pahasti muun kodin kanssa: rakastan teakia, tumma puuta ylipäänsä eikä vaalean puun määrää täten ollut tarkoitus tästä lisätä.

Mielessäni oli värinä harmahtava vihreä, enemmän tumma kuin vaalea. Ensimmäisellä yrityksellä sävy paperissa oli täydellinen, mutta kuivuttuaan väri oli kertakaikkiaan vain sininen. Toisella yrittämällä tein, mitä ensimmäisellä kerralla olisi pitänyt intuition mukaan tehdä: ostaa nefriittiä.


T-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n.
Sekä sävyltään hirsiseinän että tapetin parina.
Naputtelin kaappien pohjaan vielä huopanastat paitsi liikuttelua helpottamaan, mutta myös siltä varalta, että ovet alkavat laahata.

Viimeisenä iltana sain työkavereiden avustuksella seinään vielä hyllynkin tähän saakka sängyn alla majailleille lautapeleille. Vintagediggarina ja aitoja materiaaleja rakastavana tämä Kärkkäiseltä ostettu uusiotuotantohylly oli iso pettymys: sivupaneelit ovat melkoiset riu´ut ja hyllylevyt taipuvat pienestäkin painosta. Kirjat piti poistaa hyllystä jo parin päivän jälkeen.



Mutta tällä mennään nyt, toimivuus edellä. 
Seuraavaan laatuaika-kertaan.

perjantai 4. elokuuta 2017

Kauniita unia.

Kaksi viikkoa sitten laitettiin ostohousut jalkaan ja marssittiin sänkykauppaan. Koska budjetti oli luokkaa rajallinen, hevosenjouhet ja kaikki nelinumeroiset ohitettiin samointein. Hinnan lisäksi kriteereiksi muodostuivat kotimaisuus, tumma runko, profiloitu petauspatja ja että sängyn on oltava ehdottomasti jenkki. Sopivin kanditaatti löytyi Iskun myymälästä.



Tässä tämä Närpiössä valmistettu Anders Hildingin Helmi nyt sitten on! Ei meinannut petaamisesta tulla yhtään mitään, kun innostuin köllimään, tuijottelemaan kattoon ja nauttimaan. Kyljellään, selällään, vatsallaan, poikittain. Paitsi että sänky on tukeva ja mukava, se on myös 20cm leveämpi (ja melkein saman verran korkeampi) kuin entinen Bonnellimme. Ihanaa on myös se, että pussijousituksen ansiosta asento ei notkahda edes lasten tunkiessa pomppimaan toiselle puolen sänkyä.

Valitsin sänkyyn pyöreät mustat jalat vakiojalkojen ulkopuolelta, koska metalliset eivät miellyttäneet silmää sen enempää kuin kulmikkaatkaan. Petauspatjaksi valikoitui 8cm paksu kaksipuolinen, profiloitu sijauspatja. Täytyy todeta, että liki kymmenen vuoden Bonnellilla makoilun jälkeen tämä sänky tuntuu taivaalliselta. Ja jospa tämä Helmi kadottaisi samalla myös edes osan puolison selkävaivoista, kun sänky myötäilee ja tukee -eivätkä jouset tunnu ikäviltä petarin lävitse.



Erityiset propsit näin insinöörispuoliviherpiiperönä annan myös siitä, että tuote oli pakattu erittäin tehokkaasti ympäristöä ja kuljetusta ajatellen! Myös tuo keskimmäinen pussijousitettu patja oli nimittäin rullalla. Kuvassa vielä hitusen lituska, mutta palautuu alkuperäisiin mittoihinsa parissa päivässä.

Levon määrän ja laadun merkitystä ei varmaan voi liikaa korostaa? Heinäkuu kääntyi täydeksi blogitauoksi ja muutakin sosiaalista mediaa tuli käytettyä onnellisen vähän. Nukuin, relasin ja vietin aikaa perheen kanssa. Muun perheen lomaillessa tein kylläkin itse ihan normaalia työviikkoa, mutta aikaistettua työpäivää päästäkseni lähimatkailemaan ja grillaamaan lasten ja miehen kanssa illat. Nyt ollaan kuitenkin palattu arkeen melkein koko konkkaronkka, koululainen lomailee vielä viikon päivät. 

Joten eiköhän potkaista blogiinkin taas eloa! 
Mutta ensin, kauniita unia <3


Terveisin,
Susanna
(Jo-kaksi-viikkoa-32-vee)

 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäkuisia kirppislöytöjä.

Kesäkuisia kirppistelyjä sotkivat sekä työt, miehen työt että sairastelu. Tuntui, ettei oikein muuta ehtinyt kuin kulkea kodin ja työpaikan väliä. Oikein kivoja löytöjä vähäisillä retkilläni onnistuin kuitenkin tekemään.

Ultima Thulen tarjoiluvatia olen ihastellut tätini luona, ja sarjaa lasien ja tarjoilukulhon verran jo omistankin. En jotenkin koskaan saanut aikaiseksi vatia hankkia, mutta kun sellainen second handina vastaan tuli, en epäröinyt. Ultima Thulen muotoilu viehättää minua kovin ja tämä on varsin kaunis tyhjänäkin. Virheettömällä vadilla oli hintaa 40€, joten pidän sitä oikein mainiona löytönä.



Arabian tummia kukkaruukkuja olen keräillyt matkaan, kun asiallisen hintaisia ja kuntoisia on vain kohdalle sattunut. Isoja (vaikka kuvassa kasvin ansiosta kovin pikkuruiselta näyttääkin, tämä on siis i-so, noin 20cm halkaisijaltaan) ruukkuja tapaa harvemmin ja tämä 10€ maksanut ruukku lautasineen olikin hymyn suupieliin nostattanut löytö.




Nämä Arabian pikkuiset esineet tarttuivat mukaan pihakirppikseltä hitusen suolaiseen hintaan puutteisiin nähden. Öljypullossa on piskuinen risku suuaukolla ja siitä uupuu puinen korkki, jokoa vaikuttaisi uupuvan myös tuosta pikkuisesta purkista. Ihastuin kuitenkin muotoiluun ja näin nämä keittiöni maustehyllykössä.


Mummini oli löytänyt nämä piippuleimaiset Arabian Myrnat kirpputorilta, ja toi ne minulle etukäteisenä synttärilahjana saatesanoilla "Heitä pois, jos et tykkää". Minulla ei Arabian pikkukuppeja ole lainkaan, mutta näissä on kovin nostalginen fiilis: toinen isoäitini kattoi aina vieraille sekä juhlahetkinä Myrnat pöytään. Mitään keräilyvimmaa nämä eivät herättäneet, mutta paikkansa varmasti löytävät. Minulla on hitusen sellainen kutina, että Myrna tekee vielä samanmoisen tulemisen kuin Ruskakin, joka oli kauan monen sukupolven inhokki.




Olen keräillyt pikkuhiljaa Ruskan rinnalle vaaleampaa astiastoa, jota täydennän mustavalkoisilla Marimekon ihanuuksilla. Nuo pienemmät 1,5€:lla löytyneet ruokalautaset esittelinkin jokin aika sitten, mutta kesäkuussa matkaan tarttui myös isommat lautaset ja kulhot yhteishintaan 20€. Nyt alkaisikin sitten kauniiden ja täydellisen kokoisten pikkukulhojen etsintä.




Kesäkuun alussa löytyivät nämä Arabian ihanuudet euron kappalehintaan. Pihlajanmarja-kuvioisesta purkista uupuu kansi, mutta muutoin se on erinomaisessa kunnossa, ja löytänee käyttökohteen kannettomuudestaan huolimatta. Pikkuruiset kupit ovat käsinmaalatut, ja sain näistä veikkauksen uniikkitöiksi. Rakastuin täysin tuohon siniseen <3

 
Saapas nähdä, miltä heinäkuun kirppissaldo tulee näyttämään. Toivottavasti vähintään yhtä hyvältä kuin kesäkuun! Antoisia kirppisreissuja!