sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kaapiton koti. Home without closets.

Asuntoomme ensi kertaa astuessani humalluin tilasta.
Kodissamme on hieman päälle 80 neliötä, mutta jo ensivisiitillä tila tuntui suuremmalta. Tässä kolmiossa ei nimittäin ole yhtäkään seinänmittaista kaapistoa, eteiskaappia, peilikaappia, vaatekaappia saatika mitään vaatehuoneeseen viittaavaa. Keittiössäkin on vain yläkaappeja ja vetolaatikoita.

Ihanaa vai kamalaa?

Minusta ihanaa. En ole koskaan ollut luonteeltani jemmaaja. Lakanoita meillä on omaan vaihtotarpeeseen ja vieraille, pyyhkeitä omassa mittakaavassani paljon (kaksi hyllyllistä), vaatteita minulla on aina ollut maksimissaan rekillinen, käsilaukkuja enimmillään kolme. 

Heräsi kysymys, tarvitaanko tilaavieviä, suoranaisia "norsuja olohuoneessa" meille lainkaan? Entisessä kodissa ollut vaatehuonekin oli lähinnä romuvarasto. En halunnut missään nimessä peittää vanhoja tapetteja ja upeita hirsiseiniä valkoisilla mdf-kaapistoilla eikä tähän kotiin istuvia talonpoikaiskaappeja sitten taasen ostella ihan pikkupenneillä. Joten vaatekaappeja ei tullut.

Vanha keittiön senkki säilöö liinavaatteet, pyyhkeet, kankaat, langat ja paljon muuta. Myöskin keittiössä aiemmin palvellut String-hylly siirtyi aulaan kannattelemaan kirjojani ja käsityötarvikkeitani. Lehdet ja isommat teokset pinoutuvat somaan riviin senkin alle.




Ja ne vaatteet? Sepä tässä ihmetyttikin. Miehellä oli vaatteita aiemmin kaapillinen. Sen koko sisältö mahtui lopulta yhteen (!) lipastoon.


Minun vaatteeni (ja toistaiseksi myös miehen puvut) roikkuvat rekissä makuuhuoneen nurkassa. Vanhat matkalaukut puolestaan säilövät kaiken ei-rekillä-säilytettävän.





Lasten vaatteet ja lelut puolestaan piiloutuvat Ikean Ivareihin ja sänkyjen alle.



Yhden kaapin joudun kuitenkin ostamaan, mutta sekin asettuu piiloon "pikkueteiseen". Imuri ja vierastäkit täytyy nimittäin saada piiloon. Urheiluvälineet onneksi piiloutuvat ulkovarastoon.

Päällimmäiseksi tässä säilytyspähkinnän keskellä kuitenkin nousi kysymys, että mitä kaikkea sitä on tullut aiemmin säilöttyäkään! Ja kuinka pienellä sitä ihminen loppujen lopuksi tulee toimeen, tekisi mieli karsia entisestään. Minimalistia minusta ei saa tekemälläkään, mutta kyllä tila vain on ihanaa!

----------------------------------------------------------------------
Will be translated a bit later, sorry. <3

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Valaisinlöytöjä. Lighting finds.

Joskus viaton kysymys valaisimen alkuperästä voi johtaa siihen, että valaisin vaihtaa kotia. Niin kävi tämän hurmaavan pöytävalaisimen kanssa, kun sitä anoppilassa kovasti ihailin ja kysäisin, josko saisin hieman tätä kirppislöytölamppua kurkata, kun niin kovin design-klassikkoa muotokieleltään muistutti.

Pienen googlettelun jälkeen kävi ilmi, että valaisin on nimeltään "Jonas", norjalaista kädenjälkeä ja sen on suunnitellut Jonas Hidle Høvik Lysille 1980-luvulla. Minä siinä sitten sanomaan, että jos joskuskoskaanmilloinkaan luopuu, muistaa minua. Anoppi tähän totesi, että valaisin on kaunis, muttei se täysin hänen tyyliinsä istu, ja että saisin valaisimen syntymäpäivälahjaksi kesällä.

Kesä saapui yllätyksekseni jo pitkänäperjantaina, ja valaisin löysi heti paikkansa makuuhuoneestamme. Valaisimesta löytyy myös jalkalamppu-versio, jonka toivoisin vielä joskus meille yhyttäväni!
 



Lauantaina tein toisen upean valaisinlöydön 8€:lla. Opaalilasin ja messingin yhdistelmä yhdistettynä simppeliin muotokieleen lumosi välittömästi, ja tämä selkeälinjainen kaunokainen valaisee nyt eteistämme. Valaisimen alkuperä on kovasta googlettelusta huolimatta edelleen arvoitus, joten kaikenmoiset arvaukset otetaan vastaan



-------------------------------------------------------------------------
Sometimes you just pop out a question about lighting´s origin and notice that you soon own the one. This is what happened at my mother-in-law´s house a while ago. This lighting fixture looked so much like design classics that we googled a bit.

Google told us that lamp is from Norwegian Høvik Lys, called "Jonas" and designed by Jonas Hilde in 1980´s. I fell in love with this table lamp and told mother-in-law to remember me if she never was gonna give up on it. She answered that it just doesn´t exactly fit in her house stylewise and I´ll have it for my birthday (in July).

As a big surprise my birthday present arrived couple months early on last Friday. It looks so good in our bedroom! I wish that one day I´ll find also "Jonas" floor lamp.

On Saturday I made a wonderful 8€ find at flea market. Combination of opal glass, brass and classic design fits perfectly to our hallway´s golden wall papers. Despite intensive googling I still have no idea about it´s origin. Any information is welcome!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäisterveisiä. Easter greetings.

Kun on yli kolme viikkoa touhottanut muuttoa joko pakaten, siivoten tahi purkaen, voisi sanoa nelipäiväisen pääsiäisvapaan saapuneen kuin tilauksesta. Pääsiäinen on merkinnyt meille ennen kaikkea rauhoittumista ja yhdessäoloa.

Koska koristelu ja kaikenmoinen krääsän ripottelu ympäri kotia on minulle liki yhtä mielekästä kuin hampaiden kiskominen irti ilman puudutusta, mitään pääsiäiskoristeita (lasten päiväkodissa ja koulussa askartelemia lukuunottamatta) meillä ei ole tänäkään vuonna ollut. Miehen ostamat tulppaanit ja anopin tuliaisina tuomat, omien viiriäisten munimat, munat ovat korvanneet tämän puutteen mainiosti.






Pääsiäisenä meillä panostetaan enemmänkin ruokaan ja värikkäisiin kukkasiin, joita myös Plantagenin yömyynnistä mukaan tarttui muutama. Hellan ääressä meillä on hyörinyt mies, uuden kodin keraaminen liesi ajastimineen on tehnyt puolisoon ilmeisen vaikutuksen. Enkä valita lainkaan, enemmän aikaa hyvän kirjan parissa minulle!







-------------------------------------------------------------------------
When you´ve spent three weeks packing, cleaning or unpacking, four days Easter (four days of work) feels really a blessing. This year Easter ment us time to relax and spend time as a family.

Seasonal decorating (in the name of just everything) makes me feel as comfortable as taking of teeth without anaesthesia. So neither this year we don´t have any Easter decoration (expect the ones kids made at daycare and at school). Colorful flowers and quail eggs from my mother-in-law´s "farm" gives us the Easter look needed.

My husband has been cooking, which means more time with a good book for me.  No room for complains!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Oliko kallis? Was it expensive?


Oliko kallis? Taitaa olla melkoinen vuokra? Mitä maksoit? Mahtoi olla hinnoissaan?
Kysymykset hämmentävät minua. Eivät niinkään ystävien ja sukulaisten (heille tämä on melkeinpä oikeutettua) vaan täysin tuntemattomien ihmisten. Osa täysin viattomasti ääneen lausutuista, mutta ennen kaikkea nuo hitusen "huh-huh-kyllä-toisten-sitten-kelpaa"-sävyiset.

Ymmärrän täysin, että kuvaamalla ja kirjoittamalla kodistani, asetan itseni jonkinmoiselle alustalle, jossa minua arvioidaan ympäristöni perusteella. Mutta että kertoisin julkisilla palstoilla vuokrani suuruutta, isompien ostosteni hintalappua tai kaikkein harvinaisimpien kirppislöytöjeni hintaa. Että asettaisin elämälleni ja tuntemattomien mielikuville (usein kovin väärille ja suurille) julkisesti hintalapun (oli se sitten pieni, kohtuullinen tai suuri). Olo on lähinnä kiusaantunut.



Koska tässä perheessä lapset saatiin verrattain nuorena ja viimeiset vuodet kahden lapsen äitinä kulutin opiskellen, on meillä opittu elämään kovin pienellä. Kauan. Se ei kuitenkaan ole poistanut intoa laittaa kotia ja tehdä kirppiksiltä uskomattomia löytöjä String-hyllyistä käsinsolmittuihin mattoihin, Artekin tuoleihin ja Marimekon astioihin.

Uutena kotiimme (tähän ja edelliseen) on pikaisesti laskettuna ostettu kaksi valaisinta, lasten sängyt, sohva, neljä koristetyynyä, matto, tuplatäkki ja tyynyt, kolme torkkupeittoa, muutama kynttilänjalka, kalenteri, neljä jälkiruokakulhoa ja paistinpannuja. Vaaterekkiin uutta ei ole tainnut tulla yli vuoteen. Kun hintaa kysytään, tekisi silti mieli puolustella, selitellä. Että en minä sitä. Ja miten minä tätä.

(Joten ei, vuokra ei ole hirmuinen, ja sohvakin on Ikeasta.) Sillä enemmän kuin rahalla, tämä koti on rakentunut löydöillä, kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä. ❤ Ja pienillä onnenkantamoisilla. Järjettömän hitaasti. Suorastaan piinallisen hitaasti.



----------------------------------------------------------------------------
Was it expensive? I bet it costed you a lot? How much did you pay? Your rent must be huge? The questions really confuse me. Not the questions of friends or relatives but people I´ve never met. Not exactly basicly innocent questions but the ones with negative sound.

I fully understand that by writing and photographing my home, I put myself on the platform where I´ll be judged by my surroundings. But telling in the public how´s our rent, how much I costed of something bigger or rare. To put a public price tag for my life and assumptions about it (mainly too big and so wrong, despite or whether the sum is small, average or huge). I feel uneasy.

Because we got our kids when we were still quite young, and the last years as a mother of two I spent studying fulltime, we´ve learned to live with small budget. It hasn´t prevented me to interioring our home or making awesome finds like String shelves, Artek chairs and Marimekko table ware at the flea market.

I counted quickly that for this house (and the one before this one) we´ve bought as non-seconhand only two lighting fixtures, beds for kids, couch, four pillows for couch, double-sized-blanket and pillows, three throws, calendar, some candle holders, new desert bowls and couple of frying pans. For my wardrobe I haven´t bought anything new (from the shop) in last 12 months (at least). And still when someone asks me how much I payed for something, I feel like I need to explain. That I didn´t this and that. And how I this and that.

(So, yes, our rent is quite average and our new couch was bought at Ikea.) Because more than with money, this home is build with flea market finds, patience and persistence.❤ And with a hint of luck. Insanely slowly. Painfully slowly.








lauantai 8. huhtikuuta 2017

Uusi koti, uusi sohva. New home, new couch.

Olen vatvonut uuden sohvan ostamista vuoden. 
Ihastuin ensisilmäyksellä Ikean Söderhamniin ja kävin sitä ystävällä koeistumassakin. Mutta koska edellinen kotimainen sohva kesti erinomaisena liki kymmenen vuotta, ja kotimaista olisin lähtökohtaisesti halunnut ostaa, emmin. Kauan.

Kun saimme uuden kodin avaimet, klikkasin itseni Ikean verkkokauppaan. Ja nyt meillä on Söderhamn, 2x3m kokoonpanossa. Enkä ole päivääkään katunut. Sohva on siro, mukava ja kaunis. Pestävistä päällisistä silkkaa plussaa. Ja aiemmin ostamani Ferm Livingin sekä ompelemani villakankaiset tyynyt istuvat tähän kuin nenä päähän.






Olohuone on muovautunut käytännössä sohvan ehdoilla. Koska huoneessa on kaksi isoa ikkunaa, takka ja kaksi oviaukkoa, on sommittelu tuottanut hieman päänvaivaa. En missään nimessä tahtonut kääntää selkää takalle ja sulkea jatkuvuutta makuuhuoneeseen. Enkä myöskään katsella televisiota toiselta puolelta huonetta.

Televisio päätettiin sijoittaa hieman parioven taakse piiloon, johon se aulasta ja makuuhuoneesta katsoessa aika hyvin piiloutuu. Sohvalla istujalle se on silti erinomaisella paikalla. Nyt tässä enää pähkäillään säilytyskalusteiden kanssa: suuresta kirjahyllystäni joutunen luopumaan, jollei työskentelypisteelle löydetä parempaa paikkaa olohuoneen ulkopuolelta, miehen vaatimuksesta kun meillä on läppärin lisäksi pöytäkone. Elokuvat majailevat väliaikaissäilytyksessä lastenhuoneen vanhassa String-hyllyssä, kunnes löydän niille sopivan sirot ja minimalistiset hyllyt tv:n hirsiseinälle. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Tässä kodissa kun ei sisustusstressiä tunneta!




----------------------------------------------------------------------------------
I´ve considered buying a new couch almost a year. I fell in love with Ikea Söderhamn but because I wanted to buy domestic-made couch, I hesitated.

When I got keys for our new home, I clicked to Ikea´s webshop. And now we have Söderhamn, and I haven´t regreted a bit. It´s comfy and beautiful. Washable upholstery is a huge plus in family with two kids!

Our livingroom builds up around the couch. I don´t want to turn my back for fireplace or look tv from the other side of the living room. Our livingroom is a bit challenging with two big windows and entries.

We put tv behind the left door where you can look it on couch but don´t really see it from the hallway or bedroom. Now we have to decide where to put all the movies and PS games of kids. My bookshelf might not fit in because we need to fit my husband´s computer in the room. Until I find the perfect solution, String shelf will take a place for this temporarely.